Kulkuset... kulkuset.....

Syyslomalla ollaan. Syyslomalla päivätyöstä, mutta yrittäjyydestä ei. Olen tänään mm markkinoinut ompelupalveluita, maksellut alvit verohallintoon sekä ommellut n 8 tuntia.

Mulla on työn alla nyt tonttupukuja. Teen eräälle päiväkodille 10 aikuisten ja 50 lasten tonttupukua. Materiaalina on punainen ja harmaa peruspuuvilla. Jokaiseen tonttupukuun tulee 16-18 kulkusta, eli tämä viikko menee mukavasti jouluisissa tunnelmissa. No ajattelin mie vähän lomaakin oikeasti pitää, jos menis sitten viikonlopuksi muun perheen luo mökille.

Aika menee edelleen aivan älytöntä vauhtia eteenpäin, päivätyön lisäksi olen tehnyt iltaisin noita tonttupukuja sekä tilaustöitä. Mie oon joutunut sanomaan ihmisille etten voi ottaa töitä vastaan kun vasta tammikuun puolella, mutta mikäli jotain kiirejuttuja on ollut, meillä on hyvä ompelijaverkosto täällä Rovaniemellä olemassa.

Me ollaan nimittäin Rovaniemeläisten ompelimoalan yrittäjien kanssa viritelleet verkostoa pystyyn. Meitä on n 9 yrittäjää, joiden kanssa olemme pikku hiljaa järjestäytymässä ja alkamassa tekemään yhteistyötä. Tavoitteena on saada isoja ja pieniä asiakkaita ja työt järjestettyä niin että kaikille kiinnostuneille riittää jotain tekemistä. Vahvuutena meillä on nyt monipuolinen laitekanta ja monipuolinen osaaminen. Osa porukasta mielellään kaavottaa ja leikkaa, osa ompelee, osa pakkaa ja järjestää esim jatkokuljetukset. Tällä tavalla me saadaan otettua isompiakin tilauksia vastaan. Alkuvaiheessa on toki paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon ja sopia, mutta mie ainakin totean että Rovaniemellä on innokas joukko ompelijoita, jotka ovat valmiita yhteistyöverkostoon.

Kiirettä pukkaa

Wanhojen markkinoiden jälkeen aika on kulunut tosi nopeaa. Tuntuu kuin aina olisi perjantai. Viikot vain  vilisevät eteenpäin.

Edellisestä postauksesta on työrintamalla ehtinyt tapahtua paljonkin. Minua pyydettiin oman alan palkkatyöhön, eli ammattikoululle tekstiili ja vaatetusalan osastoavustajaksi. Tietenkin suostuin! Aloitin 2.9 ja olen kyllä tykännyt. Roolinvaihto opiskelijasta pöydän toiselle puolelle on käynnissä ja vie varmasti aikansa, valmistuinhan samaisesta koulusta itse vasta 3kk sitten. 

Tämän lisäksi teen myös omalle firmalleni töitä. Tällä hetkellä työn alla on  niin paljon tilauksia, etten voi tämän vuoden puolella ottaa töitä enää vastaan. Eli en voi osallistua yksiinkään joulumarkkinoihinkaan enkä myyjäisiinkään tämän vuoden puolella. Toki voisin, jos haluaisin ommella kaikki illat ja viikonloput, mutta siinä ei oo taas minkäänlaista järkeä. 

Mie olen pohtinut paljon työllisyyttä ja työllistymistä. Mie oon aina välillä yltiöoptimisti ja olenkin  kyllästynyt ihmisten valitukseen ja nurinaan. " Ei täällä pohjosessa töitä ole" " Vaatetusalan työpaikkoja ei ole Suomessa, kaikki viedään Viroon tai kauemmaksi" 

Meidän täytyy ite luoda niitä mahdollisuuksia ja luoda itelle töitä jos niitä ei ole valmiiksi tarjolla!!

Ite olin viime syksynä ihan stressissä tulevaisuuden suhteen. Toisaalta mulla ei ollut hätää, sillä mulla oli edellisen ammatin "turva" ja vakityöpaikka. Mutta mie en halunnut palata. Mie halusin uutta. Mutta mulle sanottiin ettei pohjoisessa ole töitä, ei ainakaan vaatetusalalla." Ei niitä töitä vaan ole" Mie pohdin, mietin, itkin ja stressasin. Mie mietin onko minusta yrittäjäksi, pystynkö, osaanko?

Onneksi ympärilläni on ihmisiä jotka uskoo minuun myös silloin kun mie en ite usko. Ne sano:  tottakai sie pystyt, mikset osais! Ja niin mie aloin uskomaan itseeni päivä päivältä enemmän. Tilanne meni niin pitkälle että löysin itseni Rovaniemen kehityksestä esittelemästä omaa liike-ideaani ja liiketoimintasuunnitelmaani ja oho, neki uskoi minuun! Ja tässä sitä ollaan, tuntuu että palaset loksahtelevat ihan itsestään paikoilleen. Tilaisuuksia tipahtelee syliin, uskaltaa vaan tarttua niihin.

Mutta ettei tämä mene liian ruusuiseksi, olen maksanut oppirahojakin. Hakannut päätä seinään, potenut huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä, ommellut yöllä kiireessä, tehnyt vääriä valintoja ja huonoja kauppoja. Enkä usko että olen vielä kaikkia virheitä tehnyt, koitan vaan unohtaa ne mahdollisimman nopeasti, ja toivoa että ens kerralla olisin viisaampi ;)

Wanhat markkinat

Huh, nyt ne on käyty. Rovaniemen Wanhat markkinat. Myyjäis tai markkinakokemuksia mulla ei ole  kertynyt kuin muutaman kerran ja perjantai-aamuna kun piti lähteä markkinoille, mie olin ihan stressissä. Onko mulla tarpeeksi myytävää? Onko myytävä myyvää? Saanko edes kustannuksia myynnillä katettua?Jäädynkö mie kun on niin kylmä ilma? Ostaako kukaan mitään?

Mie olin koko viikon ommellut aamusta iltaan ja valmistellut markkinoita.

Noh, pakkasin tavarat isoon markkinalaukkuun ja suuntasin markkinoille. Stressi häipyi saman tien kun sain kojun pystytettyä. Sehän on aika kivaa kun on sopivasti perhosia vatsassa.  Ilma oli kylmä, mutta mulla oli villavaatteet vaatteiden alla, enkä jäätynyt. Myytävää tavaraa oli juuri sopivasti ja niitä meni hyvin kaupaksi. Markkinat kesti pe 12-20, la 10-20 ja sunnuntain aukioloa en muista. Mie pakkasin kimpsut perjantaina jo klo 19 ja lauantaina klo 16. Sunnuntaina en mennyt ollenkaan, kun mulla melkein kaikki myytävät loppu. En viittiny tyhjällä myyntipöydällä siellä seisoskella. Olis kannattanu, mie olisin päässy Lapin Kansan lehtikuvaan ;)

Jotakin mie nyt vastaisuuden varalle opinkin tästä kokemuksesta. Myytävää tavaraa ei tarvi olla aivan älyttämästi ja hinnat tulee olla kohdallaan. Myyntipöytään en koskaan enää laita mitään sellaista, mihin en ole ite 100% tyytyväinen. Ja evästä mie voisin ens kerralla ottaa mukaan. No oli mulla eväät, mutten ehtinyt syödä.

Tulos oli yllättävän hyvä, ei mikään huikea, mutta mie laitoin itelle tavoitteen ja sen ylitin mukavasti. Ei tuolla rikastumaan pääse, mutta mie sain jaettua myös oman ompelimon mainoksia ja tiiättekö mitä: kahden päivän päästä Pohjois-Suomen uutisissa oli mun huivi yhdellä haastateltavalla kaulassa!  No mistä tiedän että se oli mun tekemä? No mie muistan asiakkaan kun  hän osti sen. Huivit on yhtä väriä lukuunottamatta loppuunmyydyt.

Yritän myöhemmin laittaa vielä kuvia markkinoista, kunhan ompeluilta ehdin

DIY

Tänään työstän tuotteita Rovaniemen Wanhoille Markkinoille. Tämä on vähän tällainen Do It Yourself ohje. Mie olen tehnyt noita kotiin jo aiemminkin, mutta nyt kokeilen niistä myyntiartikkelia. Eli kasasta vanhoja farkkuja teen sisustustyynynpäällisiä 50x60cm.Toivoin, että olisin löytänyt jostain vielä  farkkutakkeja, jolloin olisin napituslistatkin voinut hyödyntää, mutta valitettavasti niitä ei ollut, joten tyydyn vetoketjukiinnitykseen.

Mie suosin siviilielämässä ja  yritystoiminnassakin ekologisia arvoja. Luonnonmateriaaleja ( villa, pellava), kierrätyskankaita ja poronnahkaa  (ruokateollisuuden ylijäämää). Tällä hetkellä elämä on älyttömän hektistä,  muoti vaihtuu tosi nopeaa ja tämän kesän trendit on auttamatta vanhanaikaisia ensi kesänä. Esimerkiksi nuo farkut, joita olen leikellyt tänään. Osa on tosi hyväkuntoisia, mutta ne on tämän hetken muotiin liian leveitä ja niissä on vääränlaiset kulumajäljet ( ei siis kelpaa enää lapsille kouluvaatteiksi)  Niinpä mie hyödynnän ne nyt tyynynpäällisinä, ne sopii hyvin vaikka lastenhuoneeseen tai sitten istumatyynyiksi lattialle.



P.s Huomatkaa mun  työskentelyolosuhteet! I Like!

Housut lapselle

Tänään pääsin työstämään tämänhetkistä lempimateriaalia soft shelliä. Ostin keväällä tekstiilitukusta 5m kangasta opinnäytetyötä varten, enkä käyttänyt sitä kuin reilun metrin, joten nyt pääsin vihdoin tekemään omille lapsille vaatteita. Housuista tuli tosi hyvät, taidanpa tehdä vielä toisillekin lapsille niistä syksyn varalle housut.

Korjausompelua ja velvoitteiden viidakko

Mie olen viime päivät keskittynyt perustyöhön elikkä ompeluun. Vaihtanut vetoketjuja, pienentänyt mekkoja ja tilaustyönä ommellut juhlaboleron. Ja on mukavaa työtä. Oon jopa hillassa ehtinyt pyörähtää ;)

Nyt mie sitten yritän keskittyä näihin yrittäjän lakisääteisiin velvollisuuksiin: veroihin. Jokaisen kuukauden 12 päivä pitää tilittää verohallinnolle arvonlisäveroa 24%. Yksinkertaisesti selitettynä mie vähennän myynnin alvista ostojen alvin ja tilitän erotuksen sitten valtiolle. 

Lisäksi mun pitää maksaa ennakkovero parin kuukauden välein. Mun piti arvioida loppuvuoden palkkaa vastaava osuus ja siitä mie maksan nyt sitten joka kuukasi ennakkoveroa. Jos mie maksan sitä liikaa, tulee palautuksia, jos arvio on ollut alakanttiin, tulee mätkyjä. Kolmas lakisääteinen velvollisuus on eläkevakuutusmaksu. Siinä piti kans arvioida vuositulot, ja kuukausittain maksaa eläkevakuutusmaksua, joka kattaa mun eläkkeen kunhan eläkkeelle jään. 

Mua on aina peloteltu näillä lakisääteisillä maksuilla, mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu että niistä selviää ihan kunnialla.

Käyntikortti ja mainos

Mulla on työn alla yritykselleni käyntikortti. Ja pieni mainos. En vielä tohdi mainostaa ja markkinoida kovin laajalla volyymilla, jotta ehdin kaikki tilaukset rauhassa tehdä. Sain tähän oheen myös yhden selivtystyön toimeksiannon, eli markkinointia laajemmalla mittakaavalla voi siirtää syksyyn. Mutta mie tarvin kuiten käyntikortin ja pienen mainoksen. 

Mun ihana ystävä (pus!) kävi ottaan mulle tunnelmakuvia, joista sitten valkkaan pohjan mainokselle ja käyntikortille. Oi, mie oon niin onnellinen kun mulla on ystäviä ympärillä, ne uskoo mun unelmiin myös silloin kun itse on epäileväinen.

Noista kuvista tuo keskimmäinen on mun suosikki, mustavalkoinen kuva, musta tai valkoinen teksti ja paperiksi sellainen helmiäisvalkoinen kartonki. Oi,  siitä tulee  hieno!

Arkilaukku

Mie olen oikeastaan viime syksystä asti etsiny itelleni oikeankokoista laukkua. Semmosta johon mahtuu puhelin, kortit ja avaimet. Semmonen, joka kulkee vaivattomasti mukana, varsinkin kesäisin kun lähtee vaikka kauppaan, tai huvipuistoon yms. Sen saa piiloon  neuleen alle, ja se kulkee kätevästi mukana aina.

Syksyllä kun olin työharjoittelussa, siellä melkein jokaisella naisella oli Manner´S : n kierrätysnahasta tekemä kehyskukkarolaukku. Se näytti tosi hyvältä ja sinne mahtui just ne tärkeät tavarat, mitä nainen haluaa kantaa mukana aina. No syksy meni, enkä saanut ostettua jostain syystä itselleni sitä tilaihmettä. Jälkeenpäin on harmittanu, mutta oishan sen voinut vaikka netin kautta tilata.

Mie oon melkein vuoden verran suunnitellut tekeväni sellaisen laukun, ja tehnytkin eri versioita,  mutta mie en vaan saa niitä kehyksiä niin hyvin laitettua, ettei ne olis joko mutkalla tai sitten kolhiintuneet erilaisista pihdeistä...

No illalla kävin kyläilemässä toisen käsityöläisen luona. Hän on innostunut kierrätysmateriaaleista, tekee kahvipussikasseja sekä kännykkäpusseja ja  iltalaukkuja tölkin korkeista ( vai miksi niitä sanotaan, onko ne korkkeja?) Siellä oli yksi valmis laukku joka oli just oikean kokoinen mun puhelimelle, korttikotelolle ja avaimille. Ja mie sain sen itselleni! Ainut mitä tein itse siihen, oli hihna ja sen kiinnitykset.  Ja se on just mitä olen kaivannut; sinne mahtuu just ne pikkutavarat, jotka mulla on aina mukana kun lähden liikenteeseen.
Laukun koko on about 16x14cm.Sisällä vuori ja yksi tasku tarrakiinnityksellä. Niin ja laukussa vetoketjukiinnitys. Ihan huippu!

Poronnahkoja

Tilasin Ahlskog Leatherilta poronnahkoja ajatuksella että tekisin niistä ihania kasseja, kukkaroita ja laukkuja. Värit on aivan uskomattoman ihania ja nahka tosi pehmeää. Siinä ne vielä odottavat inspiraatiota...

Unelma

Mie oon aina haaveillut löytäväni ammatin, johon mulla olis sydämen palo. Työn jota vois tehä omaan tahtiin, joka antais enemmän kuin ottais ja joka sais sydämen hykertelemään innostuksesta tasaisin väliajoin. Nyt toteutan vihdoinkin haavettani. Uskalsin hypätä tuntemattomaan ja teen työtä johon mulla on oikeasti sydämen palo.Ompeluksia, poronnahkaisia laukkuja,pussukoita,  projekteja.

Tervetuloa lukemaan blogiani käsityöläisyydestä, yrittäjän arjesta. Kirjoituksin,  kuvin. Millaista  onkaan se vapaus, jota olen niin monta vuotta kaivannut?