tiistai 10. syyskuuta 2013

Kiirettä pukkaa

Wanhojen markkinoiden jälkeen aika on kulunut tosi nopeaa. Tuntuu kuin aina olisi perjantai. Viikot vain  vilisevät eteenpäin.

Edellisestä postauksesta on työrintamalla ehtinyt tapahtua paljonkin. Minua pyydettiin oman alan palkkatyöhön, eli ammattikoululle tekstiili ja vaatetusalan osastoavustajaksi. Tietenkin suostuin! Aloitin 2.9 ja olen kyllä tykännyt. Roolinvaihto opiskelijasta pöydän toiselle puolelle on käynnissä ja vie varmasti aikansa, valmistuinhan samaisesta koulusta itse vasta 3kk sitten. 

Tämän lisäksi teen myös omalle firmalleni töitä. Tällä hetkellä työn alla on  niin paljon tilauksia, etten voi tämän vuoden puolella ottaa töitä enää vastaan. Eli en voi osallistua yksiinkään joulumarkkinoihinkaan enkä myyjäisiinkään tämän vuoden puolella. Toki voisin, jos haluaisin ommella kaikki illat ja viikonloput, mutta siinä ei oo taas minkäänlaista järkeä. 

Mie olen pohtinut paljon työllisyyttä ja työllistymistä. Mie oon aina välillä yltiöoptimisti ja olenkin  kyllästynyt ihmisten valitukseen ja nurinaan. " Ei täällä pohjosessa töitä ole" " Vaatetusalan työpaikkoja ei ole Suomessa, kaikki viedään Viroon tai kauemmaksi" 
Meidän täytyy ite luoda niitä mahdollisuuksia ja luoda itelle töitä jos niitä ei ole valmiiksi tarjolla!!

Ite olin viime syksynä ihan stressissä tulevaisuuden suhteen. Toisaalta mulla ei ollut hätää, sillä mulla oli edellisen ammatin "turva" ja vakityöpaikka. Mutta mie en halunnut palata. Mie halusin uutta. Mutta mulle sanottiin ettei pohjoisessa ole töitä, ei ainakaan vaatetusalalla." Ei niitä töitä vaan ole" Mie pohdin, mietin, itkin ja stressasin. Mie mietin onko minusta yrittäjäksi, pystynkö, osaanko?

Onneksi ympärilläni on ihmisiä jotka uskoo minuun myös silloin kun mie en ite usko. Ne sano:  tottakai sie pystyt, mikset osais! Ja niin mie aloin uskomaan itseeni päivä päivältä enemmän. Tilanne meni niin pitkälle että löysin itseni Rovaniemen kehityksestä esittelemästä omaa liike-ideaani ja liiketoimintasuunnitelmaani ja oho, neki uskoi minuun! Ja tässä sitä ollaan, tuntuu että palaset loksahtelevat ihan itsestään paikoilleen. Tilaisuuksia tipahtelee syliin, uskaltaa vaan tarttua niihin.

Mutta ettei tämä mene liian ruusuiseksi, olen maksanut oppirahojakin. Hakannut päätä seinään, potenut huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä, ommellut yöllä kiireessä, tehnyt vääriä valintoja ja huonoja kauppoja. Enkä usko että olen vielä kaikkia virheitä tehnyt, koitan vaan unohtaa ne mahdollisimman nopeasti, ja toivoa että ens kerralla olisin viisaampi ;)